Tutustu Suomen arvokkaimpiin ja merkittävimpiin kulttuuri- ja luontokohteisiin

Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta. Yksi niistä on luontokohde, ja loput ovat kulttuurikohteita.

Seuraavassa kerromme lisää näistä upeista alueista, joita voidaan pitää maamme ylpeydenaiheina.

Maailmanperintökohteet ovat poikkeuksellisen arvokkaita alueita -- ensimmäisenä esittelyssä Merenkurkku

Suomen maailmanperintökohteisiin kuuluvat: Merenkurkku, Petäjäveden vanha kirkko, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue, Struven ketju, Suomenlinna, Vanha Rauma sekä Verlan puuhiomo ja pahvitehdas. Näin aluksi lienee kuitenkin aiheellista kertoa lyhyesti, mitä maailmanperintökohde tarkoittaa. Maailmanperintöluetteloa ylläpitää Unesco eli Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö. Vuonna 1945 perustettuun Unescoon kuuluu tällä hetkellä 195 jäsenmaata.

Maailmanperintöluetteloon pääsevät arvokkaimmat perintökohteet, joiden suojelulla on erityinen merkitys koko ihmiskunnan luonto- ja kulttuuriperinnön säilymiselle. Kaikkia Suomen maailmanperintökohteita voidaan siis pitää uniikkeina ja arvokkaina, ja ne ovat ansainneet pääsynsä tälle listalle. Aloitamme matkan listan ainoasta luontokohteesta eli Merenkurkusta, joka on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 2006 lähtien.

Merenkurkku

Merenkurkku on päässyt maailmanperintökohteiden listalle poikkeuksellisen geologisen arvonsa ansiosta. Se on rikkonut ennätyksiä: maakohoaminen on ollut alueella jääkauden jälkeen maailman nopeinta. Merenkurkun pinta-ala on kaiken kaikkiaan 3 369 neliökilometriä. Alueen tämän hetken virallinen nimi on Merenkurkku tai Högä kusten, sijaitseehan se sekä Suomen että Ruotsin alueella. Muita kansainvälisiä nimityksiä kohteelle ovat:

• High Coast / Kvarken Archipelago (engl.)
• Haute Côte / Archipel de Kvarken (ransk.)
• Estreito de Kvarken (port.)
• Норра-Кваркен (ven.)

Merenkurkun saaristoon kuuluvat Suomen puolella Korsnäs, Maalahti, Mustasaari, Vaasa ja Vöyri, Ruotsin puolella Kramförs ja Örnsköldsvik. Suomen puoliseen alueeseen kuuluu yhteensä 1 944 neliökilometriä ja Ruotsille 1 425 kilometriä. Saaristosta löytyy useita poikkeuksellisia ja ainutlaatuisia jääkauden aikaisia muodostelmia. Tunnetuin niistä on De Geer -moreeni -- aaltomainen, kapea moreeniharjanne.

Suomenlinna

Suomenlinna on varmastikin suurimmalle osalle tutuin maailmanperintökohteistamme, sillä se on hyvin suosittu matkailukohde. Esimerkiksi vuonna 2013 alueella vieraili yli 828 000 ihmistä. Ruotsiksi Sveaborgina tunnettu Suomenlinna on merilinnoitus, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748. Sisällissodan jälkeen, vuosina 1918--1919 alueella toimi vankileiri, minkä jälkeen linnoitus toimi suomalaisena varuskuntana.

1920-luvulla Suomenlinnaan perustettiin Merisotakoulu, ja vuosina 1921--1936 kohteessa sijaitsi ilmailuvoimien lentokonetehdas. 1920-luvulla Suomenlinnaan sijoitettiin myöhemmin ilmantorjuntapatteriksi muutettu ilmapuolustuskomennuskunta, ja toisen maailmansodan aikana Suomenlinna toimi myös sukellusveneiden päätukikohtana. Vuoteen 1948 asti Suomenlinnaan oli mahdollista päästä ainoastaan kirjallisella maihinnousuluvalla. Kyseisenä vuonna alue avattiin yleisölle, mutta vierailuista perittiin sisäänpääsymaksu.

Maailmanperintöluetteloon Suomenlinna on kuulunut vuodesta 1991 lähtien. Nykyään Suomenlinnassa toimii merisotakoulu sekä Suomenlinnan vankila. Vankila perustettiin vuonna 1971. Tiloissa on noin satakunta vankia, ja suurin osa muurien, vallien ja rakennusten korjaustyöstä on heidän vastuullaan. Suomenlinnassa voi viettää kaunista kesäpäivää alueen lukuisilla nurmilla tai uimarannalla tai vierailla sen kulttuurihistoriallisesti merkittävissä kohteissa.

Suuri linnanpiha oli aikoinaan linnoituksen hallinnollinen keskus. Sen keskeltä löytyy Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkki. Linnapihaa reunustavat Ehrensvärd-museo sekä Paikallismajurin talo. Vuonna 1854 valmistuneessa Suomenlinnan kirkossa on myös majakka. Tutustumisen arvoisia nähtävyyksiä ovat myös esimerkiksi Kuninkaanportti, Kruunulinna Ehrensvärd ja Rantakasarmi. Suomenlinnaan pääsee kätevästi esimerkiksi HSL:n liikennöimällä lautalla, joka lähtee Kauppatorilta.

Vanha Rauma

Vanha Rauma sijaitsee nimensä mukaisesti Raumalla Satakunnassa. Vanha Rauma on koko Pohjoismaiden laajin, yhtenäisin ja parhaiten säilynyt vanha puukaupunkialue. Sen lisäksi, että se on kuulunut vuodesta 1991 Unescon maailmanperintöluetteloon, on Museovirasto määritellyt sen yhdeksi Suomen merkittävimmistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Alueella pääsee tutustumaan ihastuttaviin pikkuputiikkeihin sekä kahviloihin ja ravintoloihin.

Vanhan Rauman asemakaava on jo keskiajalta peräisin. Kuten muutkin Suomen puukaupungit, Rauma on palanut historiansa aikana useitakin kertoja. Viimeisin kaupunkipalo oli vuonna 1682. Koska Suomen useimmat muut vanhat puukaupungit ovat tuhoutuneet vielä 1800-luvulla, löytyy Vanhasta Raumasta suomalaisittain hyvin vanhaa asuntokantaa. Myös kadut ovat pääsääntöisesti samoilla paikoilla kuin jo 1400--1500-luvuilla.

Vanha Rauma on kooltaan 29 hehtaaria, ja pääosa sen rakennuksista on 17000--1800-luvuilta. Vanhin rakennuksista on Pyhän Ristin kirkko, joka valmistui 1500-luvun alussa. Harmaakivestä rakennettuun kirkkoon mahtuu noin 800 henkilöä. Pyhän Ristin kirkko poistettiin käytöstä 1500-luvulla uskonpuhdistuksen myötä, ja se pääsi rappeutumaan pahoin. Kirkko kuitenkin avattiin jälleen 1600-luvulla, Pyhän Kolminaisuuden kirkon tuhouduttua tulipalossa.

Muita mielenkiintoisia nähtävyyksiä ovat Rauman raatihuone, Rauman taidemuseo, kotimuseo Marela, kulttuurikeskus Poselli ja rakennusperinnemuseo Kirstin talo. Vanhasta Raumasta löytyy myös esimerkiksi Suomen kapein katu Kitukränn, Kauppatori, Kuninkaankatu ja Kauppakatu. Suurin osa alueen pikkuputiikeista sijaitsee edellä mainittujen kahden pääkadun varrella. Vanhassa Raumassa on Kauppatorin lisäksi myös Kalatori sekä Hauenguanon aukio.

Petäjäveden vanha kirkko

Petäjäveden vanhalla kirkolla on mielenkiintoinen historia. Vuonna 1764 valmistunut kirkko on noussut unohduksista maailmanperintökohteeksi. Kun Petäjävedelle rakennettiin uusi kirkko, vanha kirkko suljettiin, ja se oli hoitamattomana useiden vuosikymmenten ajan. Vasta 1920-luvulla kirkko sai ansaitsemansa huomion. Tuolloin itävaltalainen taidehistorioitsija Josef Strzygowski kiinnitti huomiota kirkon arkkitehtoniseen ja historialliseen arvoon.

Petäjäveden vanha kirkko hyväksyttiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1994. Kirkko on tänä päivänä suosittu vierailukohde, ja siellä järjestetään kesäsunnuntaisin jumalanpalveluksia. Siitä on tullut myös suosittu vihkikirkko: monet haluavat lausua vihkivalansa juuri tässä kauniissa ja historiallisessa puukirkossa. Rakennus on muodoltaan symmetrinen ristikirkko, ja siinä on käytetty ajalleen tavanomaista rakennustekniikkaa. Muutamia tärkeitä vuosilukuja kirkon historiassa ovat:

• 1763--1764: Kirkko rakennetaan
• 1821: Kirkkoon rakennetaan kellotorni
• 1867: Petäjäveden uusi kirkko valmistuu
• 1879: Petäjäveden vanha kirkko jää pois käytöstä

Struven ketju

Paikkansa maailmanperintöluettelossa on ansainnut myös Struven ketju, joka ulottuu kymmenen valtion alueelle aina Jäämereltä Mustallemerelle saakka. Suomessa Struven ketjussa sijaitsee kuusi kohdetta: Stuorrahanoaivi, Aavasaksa, Alatornion kirkko, Oravivuori, Tornikallio ja Mustaviiri. Struven ketjun historia alkaa 1800-luvun alkupuolelta. Kolmiomittausketjun tarkoituksena oli selvittää yhden pituuspiirin pituus. Hankkeen ideoijana ja päätoimeenpanijana toimi F. G. W. Struve.

Struven ketjun Suomen osuus alkoi Suomenlahdelta ja päättyi Tornioon. Mittaukset toteutettiin lähes kokonaan suomalaisvoimin. Kolmiopisteiksi sopivia korkeita paikkoja alettiin etsiä Etelä-Suomesta vuonna 1819, ja varsinaiset kenttätyöt alkoivat vuonna 1830. Tämän jälkeen oli vuorossa Lappi, sillä Struve halusi jatkaa ketjuaan Torniolta aina Jäämerelle asti. Mittaukset toteutettiin vuosina 1846--1851.

Verlan puuhiomo

Maailmanperintöluetteloon kuuluva Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sijaitsee Verlan kylässä, Pohjoiskymenlaaksossa. Puuhiomo ja pahvitehdas toimivat nykyään tehdasmuseona, joka kertoo suomalaisen puunjalostusteollisuuden historiasta. Tehdasalueen lisäksi maailmanperintökohteeseen kuuluu myös esimerkiksi työntekijöiden asuntoja. Puuhiomo perustettiin vuonna 1872. Tehdas lopetettiin vuonna 1964, mutta sen laitteet ja rakennukset jätettiin myöhempien sukupolvien onneksi koskemattomiksi.

Sammallahdenmäki

Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue sijaitsee Raumalla, Satakunnassa. Se hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1999, ja se oli tuolloin Suomen ensimmäinen listalle päässyt arkeologinen kohde. Se on sekä Suomen että koko Pohjoismaiden skandinaavista pronssikulttuuria (noin 1700--500 eaa.) parhaiten edustava alue. Sammallahdenmäki on noin kilometrin läpimittainen kallioalue, jolla sijaitsee nelisenkymmentä kivistä koottua hautaröykkiötä.

Röykkiöhaudat on valmistettu joko kivistä tai sekä kivistä ja maasta, ja niitä on tehty aina kivikauden lopulta myöhäiselle rautakaudelle. Suurin osa näistä röykkiöistä on joko isoja hiidenkiukaita tai matalia kehäröykkiöitä. Myöhempinä aikoina hiidenkiukaiden uskottiin olevan hiisien -- pahansuopien henkiolentojen -- rakentamia. Hiidenkiukaiden uskottiin myös pitäneen sisällään erilaisia ruhtinaallisia aarteita.

Vanhimmat Sammallahdenmäen röykkiöistä ovat ajalta 1300--1000 eaa. Tunnetuimmat röykkiöhaudoista ovat vallimainen "Huilun pitkä raunio sekä "Kirkonlaattia". Huilun pitkää rauniota on laajennettu useaan otteeseen, ja sinne on haudattu ihmisiä eri aikoina. Kirkonlaattia on nelikulmainen kivilatomus, joka on muodoltaan täysin ainutlaatuinen. Vastaavanlaista ei ole löydetty koko Skandinaviasta. Sen sisällä on ollut noin 3,5-metrinen paasiseinä.

Yhteenveto

Suomen monipuoliset maailmanperintökohteet ovat mielenkiintoisia ja maallemme tärkeitä kulttuurihistoriallisia kohteita.

Maailmanperintökohteet kertovat paljon sekä historiastamme että upeasta luonnostamme. Valitse vierailukohteesi ja ihastu!